Jättiläiskurmitsa

Kesäkurpitsapuskat on pullollaan tällaisia pötiköitä. Tänään tuli isoin, mitä tähän mennessä oon keränny. Oisha hää saattanu isommaksii viel tulla, mut pitää antaa uusille kurpitsoille tilaa..
Miulla on kesäkurpitsat (5 puskaa) naapurista lahjoituksena saadussa suuressa (n. 4x1m) "kasvatuslaatikossa". Lannotteena on sitä itteesä, keväällä kärräsin kanalasta pehkua laatikon pohjalle. Päälle sitten siivilöin multaa, ei kasva paljon rikkaa ja ainakin kurmitsa viihtyy, kun saa n. joka toinen päivä napsia satoa.
Jättikurpitsapuskia on myös 5 kappaletta ripoteltuna pitkin tonttia, ihan testimielessä, missä olisi niille paras paikka. Suurin on nyt pienen jalkapallon kokoinen, jää nähtäväksi minkälainen mörko siitä tulee syksyyn mennessä, pitäisi jaksaa kantaa lisää niille sontaa, jos innostuivat lisää kasvamaan.
Jättiläiskurpitsan kasvatus kilpailumielessä voisi olla mukavaa jonkun kanssa. Vapaaehtoiset ilmottautukoon, niin hankitaan keväällä samat siemenet ;)
Panokset kun on kohillaan, niin voitan takuuvarmasti.

Vattupuskassa

Tällä viikolla oon reffannu vattupuskaa ahkerasti (anoppia lainatakseni..), pakastimessa taitaa olla lähemmäs kymmentä litraa vadelmaa.
Miuhun on iskeny vadelmahulluus. Tätä voi verrata ystävältäni kuulemaan käsitteeseen; kirppishulluus.
Vadelmahulluus ilmenee siten, että ajellessasi autolla tai liikkuessasi luonnossa kyttäät jatkuvasti vain vadelmapuskia. Itseasiassa sairastettiin viime syksynä koko perhe sienihulluutta.
Ja täähän nyt on vain yks hulluus kaikkien miun muiden huulluuksien joukossa. Yleensä, paremminkin aina, kun innostun tosissaan jostain, niin innostun sitten 100%.sesti, monesti lähtee myös lapasesta.
Noh, takaisin asiaan.. vadelmahulluus sekoittaa pään täysin siinä vaiheessa, kun pääsee sinne bongaamansa pusikon lähimaille ja alkaa zoomailla isoimpia vattuja, mistä aloittaa. Ympärillä notkuu otsat pullollaan jättiläisvadelmia, ei osaa enää poimia järjestelmällisesti, vaan nappaa sieltä täältä yhden peläten, että joku vie ne, ennenkun kerkeät itse poimia kaiken.
Selkä kyyristyy ja alat piileksellä puskassa, ettei kukaan vaan huomaa tätä aarreaittaa, vaikkakin ainoat ihmiset, jotka siut voi  nähdä ovat peeheenjäsenesi. Ajatukset sekoaa täysin.
Vattupuskan reffaaminen on kuitenkin hyvin rentouttavaa ja stressiä poistavaa sopivan alkukantaista hommaa, mutta tämän tilan iskiessä päälle, on asiat toisin.
Kävimme myös anopin kanssa vadelmassa, epäillä soppii, että hänelläkii on jonkuu asteine vattuvillitys.
Sehän oli hauska reissu, analysoitiin tätä vatunpoimintaa ja hyvän puskan reffaamista, tultiin siihen tulokseen, että poimiminen ei ole mm. ykskätisen hommaa (repesin), parhaat ja isoimmat löytyy alaoksilta nuorista puskista, että kyykkyyn vaan rohkeasti, oikeastaan alle metrin pituinen lapsi on paras assistentti puskassa. Alaviistosta kun huomaa nämä parhaat paikat heti. Mukava reissu päättyi kuitenkin siihen, että miun rakkauden hedelmät alkoivat kyllästyä mettäreissuun, lähinnä nuorempi.
Kaupan kautta kotiin, anoppi lähetti miut ostamaan kaupasta silmänpyyhkeitä*. (repesin).
Loppuun voin todeta, että hyvä on ollu mäihä, kun on saanut huumorintajuisen anopin ja kohtalaisen hyvät vattupuskat omilta mailta.

*vessapaperia

Röyh!

Tämä on se päivä, kun rykäisen tämän blogin käyntiin (ihmiset, jotka miut tuntee, niin osaavat liittää lauseeseen myös sanan; ehkä.)
Koska miun päähänpistoista totetutukseen asti pääsee jotakuinkin 10%, josko noinkaan paljon. On vaan liikaa hyviä ideoita, liian vähän aikaa. Oikeastaan aikaa ei ole liian vähän, kyse saattaa olla paremminkin huonosta organisoinnista. Laiskuudella EI tietenkään ole mitään osaa asiaan.
Kyllästyneenä fb.ssa roikkumiseen, ajattelin käyttää aikani näin "hyödyllisemmin".
Luvassa on kertomuksia eläimistämme, käsitöistä, omavaraisuuteen pyrkimisestä ja kaikesta muusta oheistoiminnasta lapsiperheen arjessa.