Iloinen perhetapahtuma

Tämä aamu starttasi hitaasti, lähdin kuitenkin nostamaan perunaa lounasta varten. Ihmettelin siinä kuokkiessani, kun Tikki-koira räksytti viimeistä päivää jossain navetan nurkalla päin.
Saatuani säkin täyteen, lähdin katsomaan mikä siirtolaista haukututtaa...

Kantava uuhemme oli jakautunut, ilmeisesti yön aikana, koska karitsat olivat jo kuivia. Mikä ihana yllätys! Näitä odoteltiin vasta ensi viikolla tulevaksi, mutta pääsi yllättämään.
Kaksi kaunista ja reipasta kainuunharmas karitsaa, musta on pässi ja valkopäinen kaunotar uuhi.
Siinähän piti laittaa ihan juoksuksi (mitä ei usein tapahdu..) sisälle apujoukkoja hakemaan. Onneksi sisko oli kylässä, joten sain kultaakin kalliimpia neuvoja, nämä kun ovat meidän ensimmäiset karitsat.
Lampolan remppa oli vielä vaiheessa, ja päiväunilla olleeseen ukkoonkin sai liikettä, kun kiire saada emä ja pienet sisälle.
Nopeasti kuitenkin saatiin karsina valmiiksi ja elukat sisään. Karitsat käyvät hyvin tissille ja emäkin osaa varoa karitsoita, ilmeisesti hyvä äiti.

Kyllä on suloisia pikkuisia, harmi kun ei ole vaaka millä punnita karitsat, vaikea arvioida painoa, mutta veikkaisin jotain kolmen ja neljän väliltä per nenä.
Luulen, että uuhi jää meille ainakin, kun on niin valtavan kaunis, pässiä kyllä tarvitsisin kanssa, mutta saa nähdä mikä sen kohtalo on. Mutta kasvakoot nyt rauhassa, tilaa on kuitenkin sen verran, että voisi pässinkin pitää. Jännä nähdä minkä värisiä näistä tulee, kainuunharmakset kun syntyvät aina mustina ja lopullinen väri selviää myöhemmin. Mie oon niin lieskoissa näistä uusista tulokkaista, voiko mikään olla niin suloinen kun vastasyntynyt karitsa... tai tipu, tai ankka, hanhi, kissa, koira... ääh. Miul on nyt tän päivää ainakin vaalenpunaset sydänlasit silmillä <3

Metsässä

Kanttarelliä ja mustikkaa nyt metsästellään, eilen käytiin koko perheen voimin ja reilun tunnin reissulta saatiin hyvät saaliit pakkaseen.
Meillä on tuossa alle kilometrin päästä kotoa vakkaripaikka, mistä löytyy joka syksy mustikat ja sienet aika pieneltä alueelta.
Kävisin siellä vaikka joka päivä, mutta nyt on kelit olleet niin sateisia, ettei sinne ole viitsinyt lähteä aina kun haluttaisi.
Metsä on parasta terapiaa ihmiselle, marjoja noukkiessa sielu lepää, tai ylipäätänsä metsässä samoilua pitäisi lääkärien määrätä kansalaisille pillereiden sijaan.
Pienet lapsukaiset myös armahtavat väsynyttä äitiä tai isää ollessaan metsäretkellä. Ruokaa löytyy puskista, tekemisen puute ei iske, mitään ei voi rikkoa, ei myöskään sotkea. Täydellistä!

Tomaattijuhlat

 Meillä juhlittiin perjantaina. Talkoo- ja juomahengessä, toki myös syötiin ja saunottiin. Mainiot pirskeet, mukavia ihmisiä, paljon syömistä ja juomista, illan kruunasi elävä musiikki.

 Tikki-koira vastaanottaa viestejä avaruudesta korvillaan..

Hanhetkin virittäytyivät juhlatunnelmaan. Loppuillasta ei olekaan mitään julkaisukelpoista

Ihana sunnuntai

Aamulla heräsin ennen lapsia, kohtalaisen mukava tunne herätä niin, ettei väsytä. Ulkona on erinomaimen ilma leffaan, herkutteluun ja sohvalla löhöämiseen.
Kesä on ollut tavallaan aika rasittavakin, koska on ollut niin hyvät ilmat, että on joutunut olemaan aamusta iltaan ulkona. Eihän aurinkoisella kelillä voi sisällä kyhjöttää.
Mie ainakin odotan kovasti syksyä, mikä tuntuu jo koputtelevan ovella.
Kehräämishimo on taas iskenyt, kuten kaikki muutkin käsityöhommat alkaa poltella, kun illat pimenevät ja kesä alkaa olla ohi.
Kesällä neuloin melko vähän, saattoi olla useampikin päivä, etten neulonut ollenkaan. Ehkä kuukauden päivät on ollut innostus pahimmillaan. Vuodessa on pari kuukautta neulomislepoa ja yleensä se on keväällä, kun on niin paljon muita hommia, ja alkaa kyllästyttää. Mutta aina tauon jälkeen on seuraavat kuukaudet todella raivokkaita neulomisen suhteen.
Yömyöhälle ravelryssa roikkumista ja seuraavien käsitöiden suunnittelua.
Noudatan pääsääntöisesti kolmen käsityön sääntöä, neljättä ei saa aloittaa, ennenkuin tekee jonkun keskeneräisistä valmiiksi. Harvoin sattuu niin mielenkiintoinen työ, että sen saisi kerrasta valmiiksi. Yleensä teen kahta rinnakkain, vuoropäivinä. Tämän päivän projektina ovat sormikkaat, mitkä aloitin jo muutama viikko sitten, mutta paskat bambupuikot katkesivat, ja työ jäi tauolle. Toivottavasti saan nämä nyt lähipäivinä valmiiksi, että pääsisi uuden työn kimppuun.

 

Malli otettu Eva Maria Lesznerin kirjasta ; Kirjokintaita ja -myssyjä. Hieman paranneltu mallia, mutta pääsäntöisesti noudattelee mallia.
Lankana Maisa Tikkasen kuituvärjätty villalanka 125x2 tex, puikot 1.75, 2 ja 2,5.
Ostin ison säkin näitä Tikkasen lankoja keväällä, ja ovat aivan huippuja. En tiedä saako niitä enää mistään.
Samoista langoista on tulossa myös torkkupeitto, mutta palaan siihen myöhemmin, jahka se joskus valmistuu...
Tänään ei siis tehdä mitään muuta, kun pakolliset työt ja kaikki muu aika neulotaan ja tuijotetaan telkkaria, hyvällä omatunnolla!

PUMMI

Miusta tuli elokuun alusta lähtien pummi. Itsehän en voi käsittää miten tämä yhteiskunta voi mahdollistaa ihmiselle täydellisen lusmuilun, koska ei halua/jaksa elättää itseään.
Mutta siis tilannehan on nyt sellainen, että mie olen myös tässä samassa sakissa, tosin sillä erotuksellä, että en nosta muita etuuksia, kuin mahtavaa kotihoidontukea, joka on siis jotakuinkin 300€ kuussa. Toki lapsilisät päälle ja tyttären pitkäaikaussairaudesta johtuen vammaistuki.
Jos olisin sossun asiakas, niin voin veikata, että tulot olisivat ainakin tuplasti, ja tietysti saisin viedä lapseni ilmaiseksi päivähoitoon.
Syy, miksi olen ajautunut pummiksi on rakkaus lapsiini (ympäripyöreästi sanottuna).
Ja se, että se on mahdollista. Tässä yhteiskunnassa.
Pummeus älymaalla tarkoittaa mm. seuraavia asioita;
Eläimet hoidetaan päivittäin 1-2 kertaa, eläimistöömme kuuluu tällä hetkellä:
5 kainuunharmas uuhta, Kuttu ja sen kili, possut Timo ja Pekka :D, kolme skånenhanhea, 3 ankkaa, kanoja viittä eri rotua, kanojen määrä on x. Enemmän kuin 50 ja vähemmän kuin sata..
2 koiraa ja 3 kissaa.
Vettä kannetaan kesät talvet käspelillä, n. 100 litraa elukoille ja sama mokoma kasveille päivittäin.
Vuohi lypsetään kerran päivässä, maitoa tulee 2 liraa per lypsy.
Kanojen kuppeja putsataan ja täytellään kuuteen eri osoitteeseen.
Kauraa menee muutama tuhat kiloa vuodessa. Syksystä lähtien meinaan valmistaa kanoilleni rehun itse myllyllä, joten ostorehun hankinta onneksi loppuu.
Kaikki kasvikset (paitsi ankkojen ja vuohien yhteistoiminnassa tuhotut sipulit) saadaan omalta tontilta. Peruna, porkkana, nauris, lanttu, palsternakka, herne, maissi, paprika, tomaatti, kurkku, kesäkurpitsa, kurpitsa, salkopapu, pensaspapu, härkäpapu, mansikka, salaatit, retiisit, punajuuret, yrtit ja kukat. Keväällä maan muokkaukseen meni kymmeniä, ellei satoja tunteja, mutta ne meni habaan ;)
Lannoitus tulee sivutuotteena kanoista.
Marjat poimitaan lähimetsistä, niitä menee noin 50liraa talvessa.
Kananlihaa ei kaupasta ole enää ostettu pariin vuoteen, ensi talvena ollaan muunkin lihan osalta omavarsia. Pässin meinasin syksyllä vielä hankkia ja se possujen lisäksi pakkaseen.
Vahvasti alan olla myös sitä mieltä, että ankat ja hanhet menee samaan arkkuun. Keväällä ollaan koko sakki varmasti verisuonitaudissa ja keskivartalo kunnossa, kun lihaa on niin hyvin tarjolla.
Lampaat keritään syksyisin ja keväsin, villan käytän käsitöihin, eli kehräykseen ja huovutukseen. Ja taas jatkojalostukseen sukiksi, lapasiksi yms..
Jos saisin joskus saumurin (joulupukille pikkuvinkki), niin tekisin mielelläni vaatteet ainakin lapsille itse, toki kirppareilta saa niin edullisesti, niin näinköhän mahtaa kannattaa.
Talo lämpenee puulla ja maalämmöllä, joten puuntekoa riittää. Itse olen lähinnä siellä mättöosastolla, se käy hyvin. Viimeisen vuoden aikana ollaan raivattu tonttia niin paljon, että polttopuuta kyllä riittää. Kamalasti en valehtele, jos väitän klapia olevan varastossa 70mottia.
Remonttiakaan ei sovi unohtaa, sekä talo, että navetta ovat projektin alla varmaan seuraavat 10 vuotta.
Mutta nämä edellämainitut on ihan sivuhommia pienokaisten ja yleisen p**kan (lue:kotihommien) rinnalla.
Ja kun nyt joku seuraavaksi vihjaa siihen suuntaan, että kun jäin töistä vuodeksi hoitovapaalle lomailemaan, niin voinen ohjata hänet tämän avautumisen pariin.
Oikeastaan voin haistattaa kakat kaikille, koska otsaani on kasvanut taas vaihteeksi jättiläismäinen jorma. Jatkan tätä pummin ja työnvieroksujan elämää ja yritän ladata itseeni parempia fiiliksiä ennen seuraavaa avautumista. 8)