Kuten otsikostakin ilmenee niin tää loppusyksy on kyllä niin ganurista, että on aivan pakko vielä avautua tästä. En usko, että tarvitsee edes eritellä, kun kaikki kuitenkin tietävät mitä tarkoitan.
Tulis jo lumi! Ja pakkaset! Oikeestaa vois melkee tulla jo kevät, tai sitten ei. Koska miun hoitovapaa lyhenee päivä päivältä. Sekin v***ttaa.
Täähän on siis miun toinen hoitovapaa, ja tällä kertaa ei ole kiire töihin, niinkuin viimeeksi. Ihan eri tavalla osaan nauttia tästä, ehkä myös siksi, koska tiedän tän olevan viimeinen mahdollisuus (ennenkuin nuorin täyttää 3.. yhyy)
Ja tietty on aivan eri asia olla kotona 2- ja 3- vuotiaiden kanssa, kuin vauvan ja 1-vuotiaan (vasta sairastuneen 1-tyypin) kanssa.
Töitä oli 5 kertaa enemmän kuin tällä hetkellä, ottaen huomioon, ettei silloin ollut kun 5 kanaa.
Että tehkää vaan niitä vauvoja, hetken on rankkaa mutta sitten helpottaa!
Iloa synkkyyteen tuo kuitenkin lapset ja eläimet, eritoten lapset.
3-vuotia tytär kertoi tänään illalla asioita, joista on pitää ja on kiinnostunut (koska iltaisin hän haluaa keskustella isänsä kanssa ennen nukkumaanmenoa aina pitkät tovit rauhassa, kun pikkuveli on jo unten maassa..)
" Neulomisesta, ruuanlaitosta, nauramisesta, leikistä, uimisesta ja SEKOILUSTA!"
-miun tyttö, on se.
2-vuotias pojankloppi sen sijaan tunnustaa rakkauttaan päivittäin (on tehnyt sitä niin kauan kun on puhunut) haluaa nenäpusuja, haleja, pyytää anteeksi vaikka on syytön.. ja "ojen bahoijjani" kuuluu tuon tuosta.
Kaksi niin erilaista pienokaista, jotka yhdessä toilaillessaan ovat hermoja raastava parivaljakko, mutta yksin ollessaan aivan uskomattoman ihania. Joskus osaavat olla nätisti jopa kahdestaan.
Mie kävin viime lauantaina kaupungissa aamulla ja "menetin" pari tuntia aamusta lasten kanssa, illalla kun kävivät nukkumaan, niin jäi ikävä, koska yllättäen kiintiö ei ollut täyttynyt päivän aikana. Ehkä vois ottaa tavaks. Kehotan myös kaikkia kotiäitejä ja -isiä tekemään omia juttuja ja poistumaan kuvioista, kummasti sitä jaksaa olla parempi vanhempi kun käy omalla ajalla (vaikkakin kotoa poistuminen on saatanasta, mutta välillä voi tehä syntiä..)
Lapset ovat kuin peili, kun itse olet levännyt ja virkistäytynyt, niin hermot ovat ihan eri luokkaa ja jaksaa touhuta lasten kanssa, niin yllättäen ovat kilttejä ja riiviöinti jää pois lähes kokonaan.
AINIIN, lapset antavat nykyään miun nukkua päiväunia, ajatelkaapas.
No tietysti siitä syystä, että voivat rauhassa penkoa kaappeja, pestä astioita, löträtä vedellä yms. Mut ei miuta haittaa, ennen ei saanut edes silmiä kiinni laittaa, välottömästi naamalle läpsimään; "Ei saa nukkua!"
Nyt kun juttu on harhaillut sivupoluilla kaukana aiheesta, niin pitää kai vielä palata takaisin syksyn paskuuteen. Vai muuttaisinko otsikon?
En muuta, hieman harhaanjohtava mutta olkoot, vaikka syksy on ihan perseestä, ja monet ihmisetkin, niin onneksi on silti niitä mukaviakin jäljellä, joista saa iloa tähän pimeyteen.
Ihmiset on kuitenkin pääsäntösesti ärsyttäviä paskanjauhajia ja mielenpahoittajia, olenko itse samanlainen, olenko katkeroitunut näistä ihmisiksi itseään tituleeraavista otuksista ja pilaantunut, olenko erilainen oikeasti vai luulenko vain olevani?
keskiviikko 20. marraskuuta 2013
maanantai 11. marraskuuta 2013
Sääntö nro 1
Sääntö nro 1 = älä poistu kotonta.
Olen rikkonut sääntöä lähiaikoina toistuvasti, ja kuten aina, tässäkin rikkomuksessa on tulleet kolikon molemmat kääntöpuolet esille.
Keksin tämän typerän säännön joskus darramorkkiksessa, mutta toisaalta siinä on myös ideaa. Kun pysyy kotona, ei mene rahaa ja saat valita keiden kanssa olet tekemisissä.
Joskus on joku sanonut, että kotiin on moni kuollu, mutta rohkenen väittää että kuolemisen tai tapaturman riski kasvaa radikaalisti heti kotipihasta poistuessasi.
(Riippuu toki kotioloista jonkunverran)
Mie oon miettiny, että oonkohan joku idioottimagneetti vai mikä siinä mättää, kun lähes aina ulos lähtiessä törmään väistämättä kaikenmaailman torspoihin ja ennenkaikkea mitä niiltä joutuu kuulemaan.
Joskus pari vuotta sitten olin kaupassa hedelmähyllyillä ja menin punnitsemaan omenoita vaa'alle, siinä oli asiaa hoitamassa noin nelikymppinen isomahainen ääliö partasuu, luultavasti jonkun paikallisen pv.kerhon support. Ihan normaalisti olin menossa odottamaan vuoroani, niin tämä kohtelias herrasmieshän lohkaisi puolihuutoa: mee muualle punnimaan ne hedelmäs, on täällä muitakin vaakoja!
Siis ootas nyt?! Olin onnekseni raskauden loppuvaiheessa, ja epänormaali itsesuojeluvaisto heräsi henkiin, lähinnä vauvan takia. Turpaanhan sitä apinaa olis pitäny tirpassa, ai prkl ku vieläki sapettaa.
Yökerhot ovat toinen mielenkiintoinen paikka, niissä ei voi olla törmäämättä ääliöihin.
Seuraavat esimerkit ovat tältä syksyltä.
Istuskeltiin siinä siskon kanssa kaikessa rauhassa kaljaa lipittämässä, kun joku sankari tuli jauhamaan. No mikäs siinä jauhaessa, noin puoli tuntia juttu kesti, kunnes alkoi ehdottelu.. nostin vasemman nimettömän herran nenän eteen ja totesin olevani naimisissa, kun ei ollut tajunnut sitä aikaisemmin vilkaista, tai vaikkapa ihan suoraan kysäistä. Vastaus tähän oli: -sie huijasit minuu!!
Siis ootas nyt?!? Taas meni miulta ohi. Olen ollut huijari, koska istun baarissa sormus sormessa ja juttelin kohteliaasti takaisin kun herra juttelemaan tulee.
Pari tuntia eteenpäin olimme siskon kanssa tanssilattialle, kun seuraan liittyi kaksi pitkänhuiskeaa komistusta. Tanssin jälkeen lähdimme pöytään johon miehet tulivat perässä. Jotakin kuulumisia siinä vaihdettiin ja taas tutun kysymyksen tullen toimin samoin, kuten edellisen kanssa.
Tällä kertaa reaktio oli raivokkaampi: -voi vittu, huijarit! meiltä meni aikaa hukkaan.
Siis ootas nyt?!? Ei oo todellista.
Tämä illan perusteella totesin,,että naimisissa olevalla ihmisellä ei ole asiaa baariin, muistakaa se, huijarit! :D
Onko miehet oikeesti niin saatanan tyhmiä, että ne luulee saavansa pilhardia randomtyypiltä baarissa kysäsemällä; annatko pillua?
Mie haluisin saada tästä jonkun tilaston käsiini, kuinka monta kertaa se on onnistunut. Jos yksi sadasta onnistuu, niin en varmaan kauas totuudesta jää.
Nyt jää loput kertomatta, kun täytyy lähtee lypsylle.. :) pysykää hyvät ihmiset kotona, kummasti sitä oppii arvostamaan kotioloja kun välillä käy kattomassa menoloita kirkolla.
Olen rikkonut sääntöä lähiaikoina toistuvasti, ja kuten aina, tässäkin rikkomuksessa on tulleet kolikon molemmat kääntöpuolet esille.
Keksin tämän typerän säännön joskus darramorkkiksessa, mutta toisaalta siinä on myös ideaa. Kun pysyy kotona, ei mene rahaa ja saat valita keiden kanssa olet tekemisissä.
Joskus on joku sanonut, että kotiin on moni kuollu, mutta rohkenen väittää että kuolemisen tai tapaturman riski kasvaa radikaalisti heti kotipihasta poistuessasi.
(Riippuu toki kotioloista jonkunverran)
Mie oon miettiny, että oonkohan joku idioottimagneetti vai mikä siinä mättää, kun lähes aina ulos lähtiessä törmään väistämättä kaikenmaailman torspoihin ja ennenkaikkea mitä niiltä joutuu kuulemaan.
Joskus pari vuotta sitten olin kaupassa hedelmähyllyillä ja menin punnitsemaan omenoita vaa'alle, siinä oli asiaa hoitamassa noin nelikymppinen isomahainen ääliö partasuu, luultavasti jonkun paikallisen pv.kerhon support. Ihan normaalisti olin menossa odottamaan vuoroani, niin tämä kohtelias herrasmieshän lohkaisi puolihuutoa: mee muualle punnimaan ne hedelmäs, on täällä muitakin vaakoja!
Siis ootas nyt?! Olin onnekseni raskauden loppuvaiheessa, ja epänormaali itsesuojeluvaisto heräsi henkiin, lähinnä vauvan takia. Turpaanhan sitä apinaa olis pitäny tirpassa, ai prkl ku vieläki sapettaa.
Yökerhot ovat toinen mielenkiintoinen paikka, niissä ei voi olla törmäämättä ääliöihin.
Seuraavat esimerkit ovat tältä syksyltä.
Istuskeltiin siinä siskon kanssa kaikessa rauhassa kaljaa lipittämässä, kun joku sankari tuli jauhamaan. No mikäs siinä jauhaessa, noin puoli tuntia juttu kesti, kunnes alkoi ehdottelu.. nostin vasemman nimettömän herran nenän eteen ja totesin olevani naimisissa, kun ei ollut tajunnut sitä aikaisemmin vilkaista, tai vaikkapa ihan suoraan kysäistä. Vastaus tähän oli: -sie huijasit minuu!!
Siis ootas nyt?!? Taas meni miulta ohi. Olen ollut huijari, koska istun baarissa sormus sormessa ja juttelin kohteliaasti takaisin kun herra juttelemaan tulee.
Pari tuntia eteenpäin olimme siskon kanssa tanssilattialle, kun seuraan liittyi kaksi pitkänhuiskeaa komistusta. Tanssin jälkeen lähdimme pöytään johon miehet tulivat perässä. Jotakin kuulumisia siinä vaihdettiin ja taas tutun kysymyksen tullen toimin samoin, kuten edellisen kanssa.
Tällä kertaa reaktio oli raivokkaampi: -voi vittu, huijarit! meiltä meni aikaa hukkaan.
Siis ootas nyt?!? Ei oo todellista.
Tämä illan perusteella totesin,,että naimisissa olevalla ihmisellä ei ole asiaa baariin, muistakaa se, huijarit! :D
Onko miehet oikeesti niin saatanan tyhmiä, että ne luulee saavansa pilhardia randomtyypiltä baarissa kysäsemällä; annatko pillua?
Mie haluisin saada tästä jonkun tilaston käsiini, kuinka monta kertaa se on onnistunut. Jos yksi sadasta onnistuu, niin en varmaan kauas totuudesta jää.
Nyt jää loput kertomatta, kun täytyy lähtee lypsylle.. :) pysykää hyvät ihmiset kotona, kummasti sitä oppii arvostamaan kotioloja kun välillä käy kattomassa menoloita kirkolla.
keskiviikko 6. marraskuuta 2013
Elämäni viimeinen bad hair day
...oli alkukeväästä, reilu puoli vuotta sitten kun ostin ensimmäisen palasaippuani.
Ensimmäiset viikot hiukset tuntuivat mähmäisiltä, mutta ensijärkytyksen jälkeen on mennyt vallan mainiosti.
Samoihin aikoihin tein ensimmäisen oman saippuaeräni, ja tein myös päätöksen, etten osta enää uusia kemikaaleja kotiin.
Hieman olen joutunut lipsumaan tästä kemikalittomuudesta, astiapesukoneen ainetta on miun kokemuksella lähes mahdoton valmistaa, että siitä tulisi tarpeeksi tehokasta.
Mikäli jollain on toimiva vinkki, niin saa kertoa!
Ripsiväri on toinen, mitä olen joutunut ostamaan, ja hammastahna.
Myös ecoverin astianpesuaine on välttämättömyys, tai no.. laiskuuden tulos.
Monet myrkyt olen korvannut ruokasoodalla ja saippualla ja voin väittää niiden olevan vähintäänkin yhtä tehokkaita.
Palataan aiheeseen, käsisaippuoita muutaman erän tehneenä päätin kokeilla hiuksille sopivaa saippuaa, netin ihmeellinen maailma tarjosi paljon ideoita ja onnistuin tekemään hyvän erän.
Saippuanteossa olisi varmasti tärkeää ottaa talteen reseptit, millä on mitäkin saippuaa tehnyt, mutta emmie oo sitäkään jaksanu tehdä.
Näin ollen samanlaista erää ei voi tehdä ikinä, täytyy tehdä aina parempi, kuin edellinen.
Omiin saippuoihin siirryttyäni ( luonnollisesti myös muu perhe noudattaa samaa linjaa, koska äidin sana on laki) en ole ikävöinyt kaupan litkuja ja kalliita parturishampoita kuin yhden kerran. Ja silloinkin vain hyvän tuoksun takia.
Meillä siis hiukset pestään pelkillä saippuapaloilla, ei hoitoaineita tai muuta vastaavia.
Omat hiukset ovat paremmassa kunnossa, kuin koskaan. Tuntui että hiusten paksuus lisääntyi kolmanneksella, ne ovat paljon helpommat käsitellä, jopa ilman lakkoja tai muita hiusmällejä. Hiusten likaantuessa ne ennemminkin kiiltävät, kuin tulisivat rasvaisen näköisiksi. Myös hiusten pesuväli on pidempi 3-4 päivää.
Hiuksiani en ole myöskään värjännyt enää, ja se tuntuu myös toiselta äärimmäisen hyvältä päätökseltä. Kun juurikasvuvaiheen yli pääsee, niin oikein yllättyy miten hyvin oma hiusten väri istuu (ku nenä!) päähän, ylläri ylläri!! Vaikuttaa mielestäni ulkonäköön erittäin positiivisesti.
Käsien- ja vartalonpesuun käytetään myös omia saippuoita, joiden mukana on hävinnyt ihon kuivuudesta johtuvat ongelmat. Näistä ei ole mitään huonoa sanottavaa ja suosittelenkin kokeilemaan itse saippuan tekoa. Netistä saa paljon tietoa, raaka-aineet on helppo hankkia ja lähes jokaisesta keittiöstä löytyy tarpeelliset välineet. Ja ennenkaikkea se on hauskaa!
Ensimmäiset viikot hiukset tuntuivat mähmäisiltä, mutta ensijärkytyksen jälkeen on mennyt vallan mainiosti.
Samoihin aikoihin tein ensimmäisen oman saippuaeräni, ja tein myös päätöksen, etten osta enää uusia kemikaaleja kotiin.
Hieman olen joutunut lipsumaan tästä kemikalittomuudesta, astiapesukoneen ainetta on miun kokemuksella lähes mahdoton valmistaa, että siitä tulisi tarpeeksi tehokasta.
Mikäli jollain on toimiva vinkki, niin saa kertoa!
Ripsiväri on toinen, mitä olen joutunut ostamaan, ja hammastahna.
Myös ecoverin astianpesuaine on välttämättömyys, tai no.. laiskuuden tulos.
Monet myrkyt olen korvannut ruokasoodalla ja saippualla ja voin väittää niiden olevan vähintäänkin yhtä tehokkaita.
Palataan aiheeseen, käsisaippuoita muutaman erän tehneenä päätin kokeilla hiuksille sopivaa saippuaa, netin ihmeellinen maailma tarjosi paljon ideoita ja onnistuin tekemään hyvän erän.
Saippuanteossa olisi varmasti tärkeää ottaa talteen reseptit, millä on mitäkin saippuaa tehnyt, mutta emmie oo sitäkään jaksanu tehdä.
Näin ollen samanlaista erää ei voi tehdä ikinä, täytyy tehdä aina parempi, kuin edellinen.
Omiin saippuoihin siirryttyäni ( luonnollisesti myös muu perhe noudattaa samaa linjaa, koska äidin sana on laki) en ole ikävöinyt kaupan litkuja ja kalliita parturishampoita kuin yhden kerran. Ja silloinkin vain hyvän tuoksun takia.
Meillä siis hiukset pestään pelkillä saippuapaloilla, ei hoitoaineita tai muuta vastaavia.
Omat hiukset ovat paremmassa kunnossa, kuin koskaan. Tuntui että hiusten paksuus lisääntyi kolmanneksella, ne ovat paljon helpommat käsitellä, jopa ilman lakkoja tai muita hiusmällejä. Hiusten likaantuessa ne ennemminkin kiiltävät, kuin tulisivat rasvaisen näköisiksi. Myös hiusten pesuväli on pidempi 3-4 päivää.
Hiuksiani en ole myöskään värjännyt enää, ja se tuntuu myös toiselta äärimmäisen hyvältä päätökseltä. Kun juurikasvuvaiheen yli pääsee, niin oikein yllättyy miten hyvin oma hiusten väri istuu (ku nenä!) päähän, ylläri ylläri!! Vaikuttaa mielestäni ulkonäköön erittäin positiivisesti.
Käsien- ja vartalonpesuun käytetään myös omia saippuoita, joiden mukana on hävinnyt ihon kuivuudesta johtuvat ongelmat. Näistä ei ole mitään huonoa sanottavaa ja suosittelenkin kokeilemaan itse saippuan tekoa. Netistä saa paljon tietoa, raaka-aineet on helppo hankkia ja lähes jokaisesta keittiöstä löytyy tarpeelliset välineet. Ja ennenkaikkea se on hauskaa!
 |
| Muutamia käyttövalmiita saippuoita. |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)