Saatuani säkin täyteen, lähdin katsomaan mikä siirtolaista haukututtaa...
Kantava uuhemme oli jakautunut, ilmeisesti yön aikana, koska karitsat olivat jo kuivia. Mikä ihana yllätys! Näitä odoteltiin vasta ensi viikolla tulevaksi, mutta pääsi yllättämään.
Kaksi kaunista ja reipasta kainuunharmas karitsaa, musta on pässi ja valkopäinen kaunotar uuhi.
Siinähän piti laittaa ihan juoksuksi (mitä ei usein tapahdu..) sisälle apujoukkoja hakemaan. Onneksi sisko oli kylässä, joten sain kultaakin kalliimpia neuvoja, nämä kun ovat meidän ensimmäiset karitsat.
Lampolan remppa oli vielä vaiheessa, ja päiväunilla olleeseen ukkoonkin sai liikettä, kun kiire saada emä ja pienet sisälle.
Nopeasti kuitenkin saatiin karsina valmiiksi ja elukat sisään. Karitsat käyvät hyvin tissille ja emäkin osaa varoa karitsoita, ilmeisesti hyvä äiti.
Kyllä on suloisia pikkuisia, harmi kun ei ole vaaka millä punnita karitsat, vaikea arvioida painoa, mutta veikkaisin jotain kolmen ja neljän väliltä per nenä.
Luulen, että uuhi jää meille ainakin, kun on niin valtavan kaunis, pässiä kyllä tarvitsisin kanssa, mutta saa nähdä mikä sen kohtalo on. Mutta kasvakoot nyt rauhassa, tilaa on kuitenkin sen verran, että voisi pässinkin pitää. Jännä nähdä minkä värisiä näistä tulee, kainuunharmakset kun syntyvät aina mustina ja lopullinen väri selviää myöhemmin. Mie oon niin lieskoissa näistä uusista tulokkaista, voiko mikään olla niin suloinen kun vastasyntynyt karitsa... tai tipu, tai ankka, hanhi, kissa, koira... ääh. Miul on nyt tän päivää ainakin vaalenpunaset sydänlasit silmillä <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti