On kummastuttaneet aina kovin. Ehkä juuri siksi, että harvoin olen päässyt tai joutunut olemaan osa jotain tiettyä ryhmää, laumaa, kuppikuntaa, tai mitä tahansa vastaavaa.
Itse koen nämä aina eittämättä negatiivisiksi asioiksi, lienee syynä sydäntä riipivä katkeruus näiden ulkopuolelle jäämisestä, totta puhuakseni voin kertoa, että kyseessä saattaa olla jopa tietoinen jättäytyminen.
Laumoissa on hierarkia.
Jokaisessa on yksi oma jeesus ja ketkäs muutkaan kuin rakkaat opetuslapset.
Jeesus ja opetuslapset saattavat olla yksilöinä ihan mukavia ja fiksujakin tyyppejä (eritoten jeesus) mutta opetuslapsilta voi puuttua omat mielipiteet, rohkeus, tahto, oikeudenmukaisuus, ynnä muita tärkeitä ominaisuuksia.
Jeesuksella näitä saattaa olla pinnan alla piilossa, mutta tuskin käyttää niitä oikein.
Ja kun viisaat päät lyödään yhteen, niin kukaan muu paitsi ulkopuolinen ei huomaa, että joukossa tyhmyys tiivistyy.
Miun on nyt pakko avautua näistä opetuslapsista, koska ne on niitä pahimpia apinoita kaikista.
Opetuslapsen tunnusmerkit:
-seuraa johtajaa -leikki on päällä 24/7
-kykenemätön toimimaan yksin, ilman lauman avustusta, perseen osaa juuri ja juuri pyyhkäistä
-jeesuksen kaikki jutut naurattaa opetuslasta, joten useasti löydät kaikki opetuslapset nauraa höhöttämästä jeesuksen ympäriltä, kun se kertoo typeriä juttujaan, useimmiten muiden kustannuksella.
-opetuslapsi on useimmiten päähän potkittu nössö, joka voimaannuttavan kokemuksensa (=pääsy jeesuksen laumaan) ansiosta saattaa muuttua täydeksi m****ksi.
Noniin, jokainen varmasti tietää näitä tyyppejä.
Mutta kysymys kuuluu, miksi ihmiset ajautuvat tällaisiin laumoihin? Koulumaailma on pullollaan näitä, ja mielestäni se on vähintäänkin ahdistavaa.
Eikä se siihen kouluun lopu, kaikki työpaikat, armeija, harrastukset...
Selvähän se on, että ihmisten on ennen täytynyt olla yhteisöllisiä ja toimia porukassa ja auttaa toisiaan, mutta nämä nykypäivän ryhmittäytyneet ihmiset lähinnä nauravat toisilleen ja pilkkaavat muita.
Korostan tässä myös sitä, etten tarkoita normaaleita kaveriporukoita, jossa jäsenet ovat saaneet itse valita seuransa, vaan edellä mainittuja paikkoja, kuten koulua.
Kun olen jokaisessa elämänvaiheessa näihin törmännyt, milloin missäkin, niin iän karttuessa tunne vahvistuu päivä päivältä, taidan olla erakko.
En halua, enkä ennenkaikkea tarvitse opetuslapsia saatikka "jeesusta", en esiliinaa, turhanpäiväisyyttä.
Onko tämä ensimmäinen askel siihen kuuluisaan syrjäytymiseen, vai joko olen puolivälissä taivalta? Ainakaan elämä älymaalla ei jarruta syrjäytymistäni, täällä saa olla rauhassa kaikelta silsalta <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti