keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Kevät on tullut, herää jo!

 

Näin kuuluu joka aamu, ympäri vuoden. Noin kaksi kertaa vuodessa herään ennen lapsia, joten saan kuulla nämä sanat lähes aina.
Nyt se oikeasti pitää paikkaansa.
Kevät on ihanaa aikaa, mutta tuo tullessaan kyllä uskomattoman määrän hommia, mitkä helpottavat vasta kun viimeisetkin lehdet ovat tippuneet ja on taas aikaa vähän huilata syksyn tullessa.

Kevät tuo ainakin eläinrintamalla valtavan halun lisääntyä, toki lampaat ja vuohet ovat sen lisääntymishalunsa kokeneet jo syksyllä, mutta solut ovat jakaantuneet ja mahat pullottaa sievästi.
Hieman jännittää tulevat karitsoinnit ja kilistelyt, toivottavasti kaikki menee hyvin ja saadaan terveitä ja reippaita pienokaisia lauman jatkeeksi.

Viime perjantaina kerittiin siskolikan kanssa uuhet ja Pirkko-karitsa, vielä jäi yksi jäljelle. Ns. motivaation puute alkoi vaivata viidennen elukan jälkeen. Meillä oli myös valtava kiire päästä juhlistamaan siskon etukäteissyntymäpäiviä entiseen opiskelukaupunkiin Kotkaan.
Siellä sitten juoda rutkuteltiin ja saunottiin tyttöporukalla ja käytiin nauttimassa euron kaljoja uskomattomassa teinibaarissa, vieläkin kaikuu korvissa se "bassorynkytys".

Noniin, palataan asiaan. Maatiaiskanalassa odotti iloinen yllätys aamulla, laskujen mukaan 13 tipua ja neljä mammaa niitä hoivaamassa. Liian suloista, kun keltaisia tulitikkuaskin kokoisia tyyppejä vilistää eestaas. Parissa pesässä vielä haudotaan, saa nähdä siirränkö tiput emoineen eri tiloihin, että saavat rauhassa hoivata pienokaisiaan, yleensä en ole sitä tehnyt, mutta nyt on parvi sen verran iso, että  voisi olla helpompi varmistaa tipujen riittävä ravinnonsaanti ja onnettomuuksien ehkäisy näin.
Hautomishaluja on ilmennyt myös muiden rotujen edustajilla, yllättävää kyllä, silkkikanat eivät ole vielä innostuneet.

Meillä on käynnissä myös valtava projekti, peltojen raivaus. 2-4 ha vanhaa peltopohjaa pitäsi saada täyttämään pysyvän laitumen vaatimukset. Luultavasti pelloille ei ole tehty mitään n. 30 vuoteen, joten arvata saattaa mikä savotta siellä on. Pajua ja raitaa ynnä muita roskapuita on joka nurkalla, kesäisin ei edes arvaisi, että nuo maat ovat peltoa. Mutta eihän se auta muu kun raivata ja raivata ja raivata. Vielä on vajaa kaksi kuukautta saada pellot kondikseen. Ja se risujen kasaaminen... Täällä onkin pääsiäisenä sellaiset tulet, ettei taida noidat ja muut pahansuopaiset oliot uskaltaa lähimaillekaan.

Tomaatit, paprikat, yrtit ja kesäkukat ovat jo hyvällä mallilla itäneet ja kohtahan niitäkin pääsee koulimaan, olohuoneen remppa on ihanasti vaiheessa, kanala on puoliksi tyhjätty talven jaskoista, vielä pitäisi valmistella lampaiden poikimiskarsinat.

Ensi viikolla täytyy vielä pestä toppavaatteet ja varastoida ne pois jaloista. Aika on kyllä lasten vaatetuksen suhteen aivan hanurista, kun kaikki on märkänä ja kurassa. Mutta kyllä se kesä palkitsee tämän 9kk kestävän vaatetusrumban :D

Ainiin, mut onhan miulla tässä kesäloma silti käynnissä, nimittäin lypsykuttumme Kauno on saatettu onnistuneesti umpeen ja tunnutus aloitettu. Päivässä on siis yksi homma vähemmän, lypsy!

Pahin on kuitenkin edessä, käsitöistä vierottuminen. Henkisen valmistautumisen olen jo aloittanut, mutta ajatus tauosta tuntuu karmivalta. Nelomisen voin ehkä laittaa tauolle, mutta kehrääminen saa toimia kevään läpi korvikkeena.

Siinäpä joitain kevätkuulumisia älyltä, pahoittelen jo valmiiksi, etten kerkeä huhti-toukokuussa kenenkään luokse (ei sen puoleen, etten mie muutenkaan mihinkään täältä eläimiltäni ja autotonna pääse, mutta nyt vielä vähemmän). Joten jos meitä haluaa tavata, niin ainut on keino on raahata hanuri älylle, mukaan kannattaa varata huonompaa vaatetta ja työhanskat ;) Toimikoon tämä yleisenä kutsuna kaikille älymaan kävijöille ja uudet kävijät toivotamme lämpimästi tervetulleiksi.

1 kommentti: