perjantai 20. syyskuuta 2013

Paskat hommat vs Paskahommat

Nyt päästiin miun lempiaiheeseen, joka selvinnee otsakkeesta.
Tänään paskahommissa ollessani mietin paskoja hommia ja vertasin niitä paskahommiin.
Paskahomma on ruumiillista ponnistelua sen ittesä kanssa, ja paskat hommat on vaan paskoja hommia, niihin harvemmiin liittyy se ite tavara.
Paskahomma on haisevaa ja hikistä puuhaa ja kestopehkuihmisenä sitä kerran vuodessa tehdessäni tulee mietittyä; onko järkee vai ei, onko järkee vai ei...
Kuitenkaan paskahommissa harvemmin v***ttaa. Minuu ei muutenkaan yleensä sieppaa ne hommat, mistä joku on sitä mieltä, etteivät ne sovi jalostuneelle valkoiselle rodullemme.
Miust kaikki alkukantanen toiminta tuntuu hyvältä ja oikealta. Jaskaa mättäessä sitä miettii, että on tätä saattanu tehä joku muukin (ihminen) joskus aikasempina vuosisatoina ja -kymmeninä, ja kuinka ollakaan, ei tunnukaan olo enää yhtään afrikkalaiselta.
Paskahommat on takuuvarmoja hommia, joista saa mitä suurimmalla todennäköisyydellä nauttia ihan omassa seurassa, ei ola tunkua.
(Toki tänään miulla oli kanalan tyhjennyksessä seuraa.. 4 uskomattoman hidasälyistä lammasta. Niiten kanssa ei tarvi jutella muuta ku kirosanoja, ja ne on onneksi ollu aina hallussa)
Paskahommia tehdessä näkee työnsä tuloksen, saa hyötyliikuntaa parhaimmillaan ja ennenkaikkea hyvän mielen.

Sen sijaan paskoissa hommissa harvemmin tulee hiki.
Paskoissa hommissa joudut kuulemaan uskomatonta paskanjauhantaa, mitä et ollut uskonut ikinä joutuvasi kuulemaan.
Paskoissa hommissa joudut olemaan joku muu, kuin oma itsesi.
Paskoissa hommissa olet ihmisten ympyröimänä, yrität olla hillitty, mutta sekin menee aivan päin persettä, koska omaa luonnettaan on vaikea peitellä.
Paskoissa hommissa alkaa itsekin muuttua aivan täysin paskaksi, koska niissä hommissa ei näe työn tulosta, eikä työn kantamista hedelmistä voida varsinaisesti puhua.

Jokaisen ihmisen pitäsi saada tehdä sitä työtä, minkä kokee tärkeäksi ja mitä arvostaa. Muiden mielipiteistä huolimatta.
Vaikka meillä eletään kuin 60-luvulla ja paskaa tarttuu väkisin kengänpohjaan pihalla kävellessä, niin silti olen onnellinen, että saan tätä harjoittaa seuraavaan vuoden.

Välillä on kiva paskaantua niin, että hiukset jää ponnarille ilman ponnaria. Kömpiä paskasena lakanoihin. Nostaa kättä ja melkeen tukehtua kainalon ruusuntuoksuun.
Olla välittämättä siitä, kun koira nuolee lampaan persauksen jälkeen omaa naamaasi.
Jos lapsi haluaa pomppia paljan jaloin kanankakkavuoressa, niin antaa pomppia.
Keneltä se on pois?
Lapsen mielestä paska kaikissa muodoissaan on ihan normisettiä, siinä voi kävellä, sitä voi maistella, sitä voi kouria, jos sitä on kengänpohjassa tai sukassa, niin paskat, ketäs se haittaa?
-no aikuisia.
Otetaan oppia lapsista.
Jauhetaan vähemmän paskaa toisistamme, ei olla niin pinnallisia ja tehkäämme vähemmän paskoja hommia, mutta enemmän paskahommia!

Hyvää yötä, jeesus myötä!

2 kommenttia:

  1. Mahtava kirjoitus! Oon itekkin monesti miettinyt kuin aliarvostettua paskanmättö on. Mie ainaki tykkään!

    VastaaPoista