Kuten otsikostakin ilmenee niin tää loppusyksy on kyllä niin ganurista, että on aivan pakko vielä avautua tästä. En usko, että tarvitsee edes eritellä, kun kaikki kuitenkin tietävät mitä tarkoitan.
Tulis jo lumi! Ja pakkaset! Oikeestaa vois melkee tulla jo kevät, tai sitten ei. Koska miun hoitovapaa lyhenee päivä päivältä. Sekin v***ttaa.
Täähän on siis miun toinen hoitovapaa, ja tällä kertaa ei ole kiire töihin, niinkuin viimeeksi. Ihan eri tavalla osaan nauttia tästä, ehkä myös siksi, koska tiedän tän olevan viimeinen mahdollisuus (ennenkuin nuorin täyttää 3.. yhyy)
Ja tietty on aivan eri asia olla kotona 2- ja 3- vuotiaiden kanssa, kuin vauvan ja 1-vuotiaan (vasta sairastuneen 1-tyypin) kanssa.
Töitä oli 5 kertaa enemmän kuin tällä hetkellä, ottaen huomioon, ettei silloin ollut kun 5 kanaa.
Että tehkää vaan niitä vauvoja, hetken on rankkaa mutta sitten helpottaa!
Iloa synkkyyteen tuo kuitenkin lapset ja eläimet, eritoten lapset.
3-vuotia tytär kertoi tänään illalla asioita, joista on pitää ja on kiinnostunut (koska iltaisin hän haluaa keskustella isänsä kanssa ennen nukkumaanmenoa aina pitkät tovit rauhassa, kun pikkuveli on jo unten maassa..)
" Neulomisesta, ruuanlaitosta, nauramisesta, leikistä, uimisesta ja SEKOILUSTA!"
-miun tyttö, on se.
2-vuotias pojankloppi sen sijaan tunnustaa rakkauttaan päivittäin (on tehnyt sitä niin kauan kun on puhunut) haluaa nenäpusuja, haleja, pyytää anteeksi vaikka on syytön.. ja "ojen bahoijjani" kuuluu tuon tuosta.
Kaksi niin erilaista pienokaista, jotka yhdessä toilaillessaan ovat hermoja raastava parivaljakko, mutta yksin ollessaan aivan uskomattoman ihania. Joskus osaavat olla nätisti jopa kahdestaan.
Mie kävin viime lauantaina kaupungissa aamulla ja "menetin" pari tuntia aamusta lasten kanssa, illalla kun kävivät nukkumaan, niin jäi ikävä, koska yllättäen kiintiö ei ollut täyttynyt päivän aikana. Ehkä vois ottaa tavaks. Kehotan myös kaikkia kotiäitejä ja -isiä tekemään omia juttuja ja poistumaan kuvioista, kummasti sitä jaksaa olla parempi vanhempi kun käy omalla ajalla (vaikkakin kotoa poistuminen on saatanasta, mutta välillä voi tehä syntiä..)
Lapset ovat kuin peili, kun itse olet levännyt ja virkistäytynyt, niin hermot ovat ihan eri luokkaa ja jaksaa touhuta lasten kanssa, niin yllättäen ovat kilttejä ja riiviöinti jää pois lähes kokonaan.
AINIIN, lapset antavat nykyään miun nukkua päiväunia, ajatelkaapas.
No tietysti siitä syystä, että voivat rauhassa penkoa kaappeja, pestä astioita, löträtä vedellä yms. Mut ei miuta haittaa, ennen ei saanut edes silmiä kiinni laittaa, välottömästi naamalle läpsimään; "Ei saa nukkua!"
Nyt kun juttu on harhaillut sivupoluilla kaukana aiheesta, niin pitää kai vielä palata takaisin syksyn paskuuteen. Vai muuttaisinko otsikon?
En muuta, hieman harhaanjohtava mutta olkoot, vaikka syksy on ihan perseestä, ja monet ihmisetkin, niin onneksi on silti niitä mukaviakin jäljellä, joista saa iloa tähän pimeyteen.
Ihmiset on kuitenkin pääsäntösesti ärsyttäviä paskanjauhajia ja mielenpahoittajia, olenko itse samanlainen, olenko katkeroitunut näistä ihmisiksi itseään tituleeraavista otuksista ja pilaantunut, olenko erilainen oikeasti vai luulenko vain olevani?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti