Joulumeininkiä

On mukavata tää joulunaika, kun perhe kokoontuu yhteen ja jää aikaa yhdessäololle ja erinäisille käsityöhommille.
Ensimmäistä kertaa ikinä on töistä vapaa joulu, niin että saadaan olla koko sakki kotona kaikki pyhät, mukaan lukien uusivuosi.
Ukkolo on nyt terästäytynyt puksailun saralla ja saatiin saunaan ihan törrrkeen hieno lämpömittari

Mie taas tilasin Saksasta kolme kiloa ihania villoja kehrättäväksi. Rukki siis nitisee koko joulun pyhät tuoden tunnelmaa tupaan.
Joulukuusi on tuotu sisään ja saan onneksi rauhan niistä pirun joulupalloista, mihin nousee kuume aina joulun alla, loput 51 viikkoa vuodessa on todellakin evvk!

Eilen illalla tuli kuin isku taivaasta, Parikkalan lapaset on neulottava. Ilta meni valtavan inspiraation vallassa pläräillen nettiä ( +pari lasia punkeroa). Sain kun sainkin alta aikayksikön ohjeen väkerrettyä ja lapaset pääsivät alkuun. Todella kaunis ja miellyttävä neuloa tuo lapasten kirjoneule.

Mie rakastan perinnekäsitöitä yli kaiken, nyt on aivan pakko ottaa lainaus Eeva Haaviston Sata kansanomaista kuviokudinmallia kirjasta (ilmestynyt vuonna 1953)

"Tuskansa ja surunsa, huolensa ja ikävänsäkin on Suomen nainen tasannut kutimensa kansaa, siihen ilonsa silmukoinut ja toiveensa ja tulevaisuutensa unelmat kutimensa mukana kutonut.
Näin oli ennen. Mutta onneksi taito ei ole maan rakoon mennyt, vaikka vanhat taitajat menivät. Oli onni, että meillä sotiemme aikoina nytkin oli lankaa ja puikot. Kuinka monet saivatkaan - ne lukemattomat - näin sekä aineellista lämpöä että mielen lämpöä. Ja kuinka monelle se antoikaan rauhallisemman elämänrytmin.
Kotona ja pakosalla.
Ja onhan meillä kutimemme vieläkin. Epätietoisuutemme hetkinä voimme ottaa kutimen käsille yhtähyvin kuin toimettomuutemme tai toimeliaisuutemmekin hetkinä. Samoin vaipuessamme epätoivoon ihmisten vihamielisyyden tähden on meillä luotettava ystävä kutimessamme. Ja kutimemme kanssa voimme paeta nykyisyydestä muistojen maailmaan - päivän hämärtyessä illaksi, soivat puikot rauhoittavaa säveltään.
Eikä suinkaan ole vähintä se kauneus, minkä luomme, ja se ilo, minkä kudin tuo arkiseen aherrukseemme.
Olot ympärillämme muuttuvat, ja tavat saavat toisia muotoja. Kuitenkin on kudin säilyttänyt sijan tietoisuudessamme ja käytössämme.
Kudin on kuljettanut Suomen naisen sielullisten ja aineellisten murrosten läpi, antanut aineellista lämpöä, sielunlämpöä, mielenrauhaa. Suomen nainen on kutimensa ääressä saanut uusia virikkeitä ja uuden uskon vaikeinakin aikoina. Pikkulasten villanuttuihin on pantu sukupolvien toiveet, silmukka silmukalta, kerros kerrokselta on rakennettu uutta elämää.
Siunattu kudin."

Kohtalaisen mahtipontisia sanoja, niihin on hyvä lopettaa näpyttely ja siirtyä puikkojen kilistelyyn. Mustaa joulua!

Ainiin, serkun blogissa on juttu älymaasta, käykäähän vilkaisemassa
http://kokonaisvaltaistahyvinvointia.blogspot.fi/2013/12/ihana-satumainen-alymaa.html