Mennyt viikko on ollut ihan käsittämätön.
Sitä edellinen oli aivan täysin jaskanjaskanjaska.
Yleensähän aina kökön jälkeen tulee hyvää isoissa määrin, tässä taas yksi todiste siitä.
Tästä ei tule mitään perus blogikirjoitusta, vaan pelkkää hehkutusta. Pakko hehkuttaa!!
Ensinnäkin oon tavannut paljon ihmisiä vuosien takaa ja myös sellasia ihmisiä, mitä oon aina halunnut tavata. Ja muitakin ihmisiä, ihania ihmisiä.
Sit mie en oo tavoistani poiketen stressannut joulusta ja lahjoista, vaikkakin oon saanut tuhottua varmaan kilometrejä jämälankoja joululahjoihin. (joko "omakehu haisee" kuten ala-asteella tavattiin sanoa?)
Oon saanut kehrättyä ihania lankoja, paaponut navetan asukkeja, alkanut ymmärtämään leivinuunin saloja, perehtynyt virkkauksen saloihin pintaraapaisua syvemmältä ja luonnollisesti neulonut kaikkea ihanaa.
Viime perjantai oli niin uskomaton päivä, että se on pakko jakaa.
Yö oli käsittämättömän huonosti nukuttu (2h) ja pelkäsin jo että koko päivä menee aivan plörinäksi.
Seiskalta herättiin ja myrskyä uhmaten lähdettiin koko perheen voimin kohti Lemiä. Sieltä sitten kahden ajoneuvon moottorimarssi alkoi kohti Mikkeliä.
Käytiin taljatukussa missä sekosin täysin. Kolme säkillistä taljoja ynnä muita nahkatuotteita tarttui mukaan.
Seuraavaksi eksyttiin entiselle varuskunta-alueelle, mutta vain hetkeksi. Tajuttiin olla menemättä sotilasalueelle, jonne meno oli plakaatin mukaan rangaistuksen uhalla kielletty. Nagilaattori oli taas kerran täysin kujalla.
Päästiin kuitenkin jatkamaan matkaa Hiirolaan pirtin kehräämölle, jossa sekosin myös täysin. Nyt on lankaa!
Tässä vaiheessa oli niin väsynyt olo, että luulin juoneeni edellisenä iltana ainakin kossupullon, koska paha väsymys kyllä on ihan darraan verrattava tila.
Syömisen jälkeen matka jatkui kohti Rappeenlantaa. Tarkemmin ottaen matkakeskukselle hakemaan rakasta lapsuudenystävää.
Loput perheestä lähti kotia kohti eläintenhoitohommiin ja myö jäätiinkin paikallisen majoitusliikkeen hoiviin. Illalla nimittäin paikallinen ravitsemusliike (tosin janon tyrehdyttämiseen suuntautunut sellainen) tarjosi laatuviihdettä.. Tuure Kilpeläinen ja Kaihon karavaani.
Ihan on parasta musiikkia miun makuun. Tarkoitus oli ostaa jo männäviikolla liput, mutta se jotenkin jäi, joten hain sitten viimoiset ennakkoliput alkuillasta. Mikä tuuri!
Keikka oli mahtava, ilta muutenkin uskomaton. Nähtiin niin monia ihmisiä vuosien takaa, että ei voi olla todellista. Uskomattomia keskusteluja uskomattomien tyyppien kanssa ja ennen kaikkea oman ystävän kanssa hengailua pitkästä aikaa (ilman lapsia)
Ja kuka miut tietää, niin tietää myös varmaan sen, ettei kykyjä jaettaessa miulle jäänyt niitä laulun lahjoja.. Kuitenkin noin viiden aikaan aamuyöllä laulettiin hotellihuoneessa Karjalaisten laulua ( kuten yleensä) tosin tällä kertaa sitä säesti aiemmin illalla esiintynyt orkesteri.
Ja mitä kaikkea hienoa musiikkia sai sen illan aikana kuulla, apua! Järjestysmies ois halunnut liittyä seuraan ja bileisiin, muttei ilmeisesti työn takia voinut :D
Loppu viikonloppu meni nauraessa ja lasten kanssa hengaillessa, miun kultaakin kalliimmat sisarukset tulivat olemuksillaan sulostuttamaan viikonloppua. Isommalla niistä myös kaksi pientä söpöläistä mukana.
Kaikki hyvä loppuu aikanaan, mutta hätä ei ollutkaan tämän näköinen. Maanataina saatiinkin serkkutyttö oman pienen söpöläisensä kanssa älylle oljamiin.
Maailmaa parannettiin urakalla, syötiin timoa, pekkaa, hirveä, piparia, raakasuklaata ja kaikkia uskomattomia herkkuja. Mahat pinteessä kokonaiset kaksi päivää.
Mie en voi kyllä sanoin kuvata miten kivaa miulla on ollut.
Kaiken tämän lisukkeeksi ukkololla alkoi loma, joulu on melkein täällä, uudenvuoden kuviot jo selvillä. Ei vittiläine, mie oon onnekas! Kiitos kaikille niille kanssaeläjille, jotka ovat tehneet menneestä viikosta ehkä parhaan ikinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti