tiistai 31. joulukuuta 2013

Vuoden viimeinen päivä

...oli vähintäänkin poikkeuksellinen jo säiden suhteen.
Järvessä oli viikko sitten 13 sentin paksuinen jääpeite, tänään harkitsin talviturkin heittoa kun laineet liplattavat Kyytilän selällä.
Pajut ovat kissassa, kanoilla kova hautomakuume kuten keväällä ja itsellänikin on kevättä rinnassa.
Lempiorjani Ellu tuli poikasensa kanssa oljamiin, päät menivät eilisiltana niin sekaisin lipeähöyryistä, kun saippuapajan koneisto jyrskähti käyntiin, tuloksena 3,5 kg erilaisia saippuoita pesueen pyykkäämiseen. Koivusaippuaa, muna-olut saippuaa, darth vader saippuaa ynnä muita herkkuja, jahka saan juhlinnalta kuvattua, niin lataan hetimmiten tänne nähtäville.

Tässä:



Kasvihuone siistittiin kesäisistä roippeista, ystäväni raekuuro tuhosi järjestelmällisesti kaiken, mitä tuhottavissa oli. Saanen kevään tullen kehoittaa pyhään avioliittoon kanssani astuneen miehen käärimään huoneen uuteen muovipeitteeseen.
Mullat on möyhitty ja totisen tuoretta siipikarjan ulostetta levitelty reilulla kädellä sekaan.
("tääl on vaikee hengittää ku on liian vähän typpee")
Kaikki on valmiina, vain taimia ja kevättä vielä odotellaan muutama kuukaus. Uskomaton fiilis tehdä joku tärkeä työ etukäteen, wow, mie olen ylpeä meistä.

Suurin harmitukseni tällä hetkellä on se, ettei miulla ole istukasvalkosipuleita, koska hyvin vielä kerkeisi tyrkätä maahan. Tämä on erinomaisen iloinen asia, joka todistaa sen, että pienet ovat miun murheet. Sain lahjoituksena keväällä valkosipuleita, jotka iskin maahan. Saatanan eläimet; hanhet, kävivät sipulinhimoissaan möyhentämässä koko penkin. Sinne meni sipulit. Veikkaan hanhen maistuvan melko hyvältä, kun sen uuniinmenoaika on tullut. Vihattu eläin maistuu ainakin puolet paremmalta kuin suloinen ja ystävällinen otus.

Yllättäen hedelmäpuiden ja marjapensaiden syyslannoitus jäi tekemättä. Hätä ei ollut tämän näköinen. Kesken makeiden päiväettonien lempiorjani tokaisi;
"Mites se paskanmättö?!"
Eihän se muu auttanut kun repiä itsensä pehmeästä kolosta taljojen syleilystä pois, pukea haisevat firman tarjoamat oliivinvihreät vetimet ylle ja lähteä lannan kärräykseen.
Sitä huomaa miten hapoilla on ne lihakset, jotka miulla on joskus ollut. Paska on jäykkää. Mut onneks kirosanan voimalla tapahtuu ihmeitä.
Kaikki puskat mitä tilalta löytyy, on nyt paksun lantakerroksen ympäröimiä. Jos ei tuu ens vuonna isoa satoa, niin noidun jokaisen tontilla asuvan siivekkään.
Ehkä myös yllätän rakkaani isolla puskalla.

Päivästä menneeseen vuoteen. Alkuvuosi oli kiireinen ja työn- sekä yrjötautien ynnä muiden tartuntatautien johdosta. Olen oppinut enemmän, kuin koskaan ennen. Oppimiskyky on valtava, kun aiheeseen on intohimo. Suurin osa saaduista opeista on kuitenkin luonnollisesti hankittu pään ja seinän yhteistyöllä. Jos sama tahti jatkuu, olen kymmenen vuoden päästä luultavasti profeettaan tai muuhun tietäjään verrattava henkilö. Tosin luotto omaan aivokapasiteettiin, lähinnä tallennustilaan on epäilyksen alla.
Parhaimmat asiat luultavasti menneeltä vuodelta ovat hyvin yksinkertaisia ja hassuja.
Paras OMA vitsi, minkä tuon nyt julkisuuteen on pieru navetassa. Ei haise lampaan ja kanan kökkö yhtikäs miltään kun kunnolla jysäyttää. Mie nauran tälle vähintään kerran viikossa, yksin, eläinteni kanssa :D
Paras huvittava piirre omassa epätäydellisyydessä on juostessa hytkyvät perseläskit. :D
Aluksi huvittaa, mutta jos juoksuaskeleita joutuu ottamaan useamman kuin kymmenen, niin johan se hytkyminen alkaa vallan ärsyttää kun irtonainen laardi pomppii holtittomasti. Tästä syystä en mistään hinnasta lähtisi lenkille ilman toppahousuja tai kireitä farkkuja (oleellinen huomio! JOS lähtisin, mutta en lähde.)

Jotain pitää jättää seuraavallekin vuodelle. Täten kiitän kaikkia ihanuuksia, jotka ovat suloistuttaneet arkea täällä älymaan metsissä. Meillä on käynyt vuoden aikana suuri määrä ystäviä ja sukulaisia, naapureita ja kylänmiehiä unohtamatta. Teistä on ollut suuri apu sekä henkisen- että ruumiillisen työn saralla ja toivottavasti olette saaneet myös osanne älyn antimista ja tunnelmasta.
Tattista vaan sano Erwin, kun Reinon pallia nuolas.
Kohti vanhoja tuulia, sano Kyytilän emäntä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti