Köyhäily

En oikeastaan osaa sanoa tarkkaa ajankohtaa, milloin köyhäily alkoi, joskus menneen kahden vuoden aikana kuitenkin. Köyhäily oli aluksi vain harrastuksenomaista, mutta se alkaa mennä päivä päivältä vakavammaksi, joten sitä voisi kutsua jopa elämäntavaksi.
Itse olen köyhäillyt koko pienen elämäni ajan, joten uutta se ei ollut. Aikaisemmin köyhäily tosin ei ollut vapaaehtoista köyhäilyä, vaan oikeasti rahattomuutta. Parikymppisenä otin ensimmäisen asuntolainani, autolaina oli jo pohjalla. Kaikki muut juoksevat kulut ja pieni palkka aiheutti sen, että ruokaan, vaatteisiin, bensaan, baarireissuihin ynnä muihin elintärkeisiin asioihin jäi rahaa 300e/kk. Ja ihan hyvin sillä pärjäsi. Uskon, että (yksi lempiaiheista muuten!) sossun asiakkaalle jää rutosti enemmän.
No palatakseni tähän tämän päivän köyhäilyyn. Laiskuuttani ostan jonkunverran kaupasta vielä sellaista, mitä voisi tehdä kotona, esimerkkinä maitotuotteet. Ruoka on tuhottoman kallista ja kallistuu kokoajan. Ruuan tuottaminen kotona vaatii paljon enemmän työtä, mitä olisi uskonut. Mutta se on pääosin ilmaista, tai vähintäänkin erittäin edullista luomua, totista lähiruokaa. Ja ennenkaikkea tuoretta.
Köyhäilyn myötä kaupasta ei raaski ostaa muuta kuin ruokaa, ja sitäkin harkiten.
Kauhulla mietin aikaa ennen lapsia, kun oli kahden aikuisen palkat mällättävänä, mitä kaikkea tarpeetonta luuli suorastaan välttämättömyydeksi. Kulutus oli huipussa, ruokaa meni roskiin kilokaupalla. Vaatteita ostelin mieleni mukaan, jo monet niistä jäi pitämättä. Kaikkea uskomatonta krääsää tuli hankittua, hyh.
Köyhäily tuo onnea. Kun on pitkään halunnut ostaa jotain tiettyä tarpeellista, ja viimein saa rahat kasaan, tuo ostaminen ihan toisenlaista mielihyvää, kuin ennen.
Muutenkin saan köyhäilystä kummallisella tavalla irti jotain ihmeellistä. Miusta on ihan kiva ajatus, kun tietää, että viikko pitää selvitä muutamalla kympillä. Mikäs sen palkitsevampaa, kun laskea perheelle tekemän aterian hinta ja huomata sen olevan vaikkapa alle 2 euroa yhteensä. Tai "ilmainen", itse kasvatetuista raaka-aineista.
Meillä on yksi auto käytössä, millä ukkolo käy töissä. En mie autoa kaipaa. Ihan mukava olla omassa rauhassa täällä kotona. Miulla on niin vakiintuneet päivärytmit noiden elukoiden kanssa, että yksi reissu kodin ulkopuolella sekottaa kaiken. Ja on äärimmäisen raskasta. Mikään ei oo niin raskasta, kun kaupunkireissut. Ja inhottavaa, ajan ja rahan haaskausta.
Tästä pääsen myös kätevästi moittimaan myös turhapäiväisyyden. Välillä tuntuu, että koko naissukupuoli on pilattu tällä karmivilla piirteellä. Näprätään kaupassa tuntitolkulla kippoja ja kuppeja ja mietitään päät puhki, että sopiikohan tämä nyt varmasti meidän sisustukseen. On kynttiläkutsuja ja kaikkea uskomatonta silsaa, että tekisi mieli oksentaa!
Nämä mielipiteet on olleet miulla niin pitkään kun muistan, ei siis köyhäilyn myötä tulleita. Toki ovat vahvistuneet, tämän harrastuksen myötä.
Köyhäily on erinomainen harrastus ja helppo aloittaa, mutta se kannattaa suunnata oikeisiin kohteisiin. Ruuan laadusta ja kotimaisuudesta en tinkisi, mutta jos vähän ajattelee, niin bensakuluista saa nipistettyä helposti paljon pois. Nelihenkisen perheen on mielestäni kohtuuhelppo säästää 300-400€/kk kun laittaa kaikki menot paperille ja alkaa karsia.