Tervanpolttoa ynnä muuta asiaan liittyvää (ja liittymätöntä)...

Tervankusta

Meillä on harrastettu täällä älyllä lähiaikoina kaikenmoisia kansanomaisia perinteitä, kuten tervanpolttoa, vuohenmaidon juontia, saunomista ja iloista yhdessäoloa kylmenevissä illoissa.

Kesän aikana keräilyä harrastava aviomieheni oli kuskannut pihaan kohtalaisen kasan tervaksia, joita sitten päätettiin jatkojalostaa jo perinteeksi käyneissä elonkorjuu-juhlissa. Onneksemme saimme myös jälkikasvun parempiin hoteisiin mummolle oljamiin, joten illan kuviot olivatkin sitämyöten selvät.

Tervanpolton alkuvalmistelut starttasivat jo aamupäivällä, vieraita alkoi saapua pitkin päivää ja iltaa. Mukava määrä kaikenlaista roskapuuta ja pilkettä saatiin myös tuhottua tässä projektissa. Lopputulemana tervaa tuli noin nelisen litraa, tervankusta tuli kymppikannu. Liekö tervas ollut liian kosteaa, vai tulet vääränlaiset, ettei itse tervaa sen enempää tullut, mutta onhan sitä siinäkin.

Ilta alkoi hämärtyä ja terva jäykistyä

 Illalliseksi nautittiin kylki kyljessä 3 kukonpoikaa, oman maan juureksilla höystettynä. Kyllä suu napsas. Lähes kaikki tarjoiltava saatiin omasta maasta (ja tallinnasta).
Sauna antoi hyvät löylyt ja aamun koittaessa itse kukin tunsi nahoissaan, miten on eloa korjattu oikein urakalla. Mukavaa oli toivottavasti muillakin, kuin allekirjoittaneella.

Hieman vielä alkaneen viikon käsityöjuttuja, neulonta ei nyt nappaa ollenkaan, mutta kehrääminen on nyt päivän sana. Varsinkin kun nitisevä rukkini sai ölkkää polkimien saranoihin, niin johan luistaa.
Parinsadan gramman vyyhdin sain aikaseksi tuosta raakavillasta, lahjaksi itselleni meinasin väkertää sukat. Inspiraatiota odotellessa..

Tänään pääsin vihdoin käsiksi Saksasta tilaamiini ihaniin topseihin. Näissä riittääkin tekemistä, kun kehrättävää on kilon verran. Kaikenmoisia erikoisherkkuja, mitkä tuntuvat mukavalta vaihtelulta tuohon oman villaan kehräämiseen.
Verottajan yllättäessa iloisesti maanantaina, aloin jo haaveilla uuden rukin hankinnasta. Tällä hetkellä miulla on Kromskin Sonata, mikä ei kyllä sekään ole vanha, mutta ehkä vähän karvalakkimalli.
Majacraftin Suzie Pro olisi sellanen unelmien täyttymys. Ikinä en ole päässyt sitä edes näkemään, mutta arvostelujen perusteella tuntuu olevan kohtuujäykkä peli. Mie tahon sen!
Ihmisellä ei voi olla ikinä mm. rukkeja liikaa. Eihän? 

Ahshfordin Merino Silk Gemstone kuidusta kehrättyä lankaa.