torstai 24. lokakuuta 2013

Sit mie sain tatskan (ja otan lasillisen)

Ensimmäisen tatskan otin 17-vuotiaana, jostain syystä kahden vuoden välein syksyisin on tullut pakonomainen tarve saada uusi kuva.
Syksyisin tuntuu muutenkin, että menee ihan kujalle. En nyt tarkoita, että tatuoinnit olis kujittuneen ihmisen hommia, vaan lähinnä sitä miten vahvasti syksy ainakin minuu vaikuttaa.
Tuntuu, että jatkuvasti pitää tehdä kaikkea poikkeuksellista, ettei vallan masentuisi tähän synkkyyteen ja sateeseen.
Syksyisin pitää aina saada jotain uutta elämään korvaukseksi kun kesä loppui.
Esim. pari valkovenäläistä (liikaa) baarissa.
Syksyisin tulee myös tieto paljonko palautuksia tuli (tästä voitte päätellä, etten ole saanut koskaan mätkyjä) josta saa myös joulukuun alkuun asti paljon iloa, kunnes tulee visalasku maksettavaksi.
Tul ja män. Rahat on kiva tuhlata etukäteen, siitä tulee mukava pahantekemisen tunne.
Pikkukallemainen olo, sehän on vallan mainiota.
Syksy on myös tuurijuopon parasta aikaa, punaviiniä voi huoletta ottaa yhden lasin (vetoisuus 68cl), koska ulkona on inhottavan kylmää ja märkää. Samalla voi sytyttää kynttilän palamaan, koska ne jos mitkä kuuluvat syksyyn. Ja suklaa!! Tummaa suklaata, namnamnam.
Siis punkku+viini+suklaa+joku kohtuuhelppo iltapuhde mikä onnistuu myös seitinohuessa, niin avot!
Täsmäase tähän ankeuteen.
Enpä jaksa enempää nakuttaa, vaan päästän teidät pinteestä (pahasta) ja paljastan täten uuden tatskani, mikä on muute sairaan hieno!
Ja otan lasin.
Saatan polttaa myös tupakan, mutta vasta suklaapalan jälkeen.
Ei tää syksy nyt kuitenkaa oo niin paha, kuha on lääkitys kohillaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti